Lasisen eläintarhan henkilöt ovat kaikki sisäisen ristiriidan riivaamia, jotka kamppailevat oman selviytymisensä kanssa. Heidän inhimillinen perustarpeensa on löytää elämälleen merkitystä ja syyn elää. Heillä kaikilla on tarve kokonaisvaltaiseen toteutumiseen ja he taistelevat saavuttaakseen tämän tilan.

Näytelmän teemat käsittelevät itsensä hylkäämistä, turhautumista, riippuvaisuutta ja häpeää. Henkilöt tekevät valintoja, joiden kautta he kantavat vastuuta muista ihmisistä, mutta eivät itsestään. He ajautuvat turhautumisen ja toteutumattomuuden tilaan, jolloin vaarana on henkinen tukahtuminen, sairastuminen, väkivalta ja ßjopa kuolema.

Lasisessa eläintarhassa on vahvasti läsnä moraalinen kysymys yhteisössä elämisen vaikeudesta. Miten elää täydesti itselleen, mutta kantaen vastuuta kanssaihmisistä? Miten elää yhdessä, toteutuneena ja vapaana, mutta vastuullisena? 

Näytelmä on aiheeltaan nykyaikainen. Me ihmiset toteutamme mallia, kuvaa ja oletusta miten pitää elää, jotta olisimme hyväksyttyjä ja rakastettuja yhteisöissämme. Meillä on sisäsyntyinen tarve säilyä hengissä ja tulla nähdyiksi, olla samankaltaisia ja näin olla turvassa. On vaarallista toteuttaa itseään, on vaarallista elää täyttä elämää, on vaarallista ”syntyä itsekseen” ja toteutua.

Lasinen eläintarha on myös yhden henkilön muisto, ”unimielikuva”, subjektiivinen mielenrakennelma, ja sen tähden siinä on alituisesti läsnä virheen, oletuksen, tunteen, varjon ja kiihkeän unen tunnelma. Se lonksuu, värisee ja heijastuu. Se on absurdi ja tosi yhtä aikaa.