Frankie ja Johnny on rakkaustarina! Se on romanttinen tragikomedia rakkaudesta ja pelosta. (Frankie ja Johnny on raju, mutta armollinen, moderni klassikko.)
Frankie ja Johnny käyvät yhden yön aikana kamppailun mahdollisuudesta onnellisempaan elämään. He työskentelevät samassa ravintolassa tarjoilijana ja kokkina. Kohtaaminen on tiukka paikka. He astuvat omiin miinoihinsa, mutta eivät kuitenkaan luovuta.
Paeta, Väistää, Antautua, Paljastaa, Hyökätä, Puolustautua, Luottaa, Peittää, Suostua, Luovuttaa, Rakastua, Kieltää, Hylätä, Elää...
Esityksen komiikka ja myös kipu syntyvät näistä ristiriitaisuuksista ja niiden tunnistettavuudesta. On kyse valinnasta, elämästä ja kuolemasta, riskin otosta, rakastumisesta ja rakkaudesta.
Näytelmässä yhden yön aikana käydään kamppailu mahdollisuudesta onnellisempaan elämään; käydään kamppailu, kuin elämän ja kuoleman välillä, uskaltautuvatko he luottamaan, valitsemaan jotain mikä voisi olla itselle hyvä, uskaltautuvatko he valitsemaan elämän ja todellisen yhteyden toiseen ihmiseen. Käsittääkseni koko ihmisen elämä, varsinkin parisuhteessa, on ”kamppailu” kohti yhteyttä ja erillisyyttä symbioosista. Näytelmän asetelma on selkeä; he ovat toisilleen ”oikeita”, vaikka kummankin suojaukset ovat vallitsevia ja pelko on valtava. Niin kauan kuin he yrittävät väkisin, rajattomasti tai suojaavat ja välttelevät, niin todellista, intiimiä ja aitoa kohtaamista ei synny, ja he pysyvät asemissaan ja polariteeteissaan. Ja kuitenkin he halajavat, niin kuin jokainen ihminen, intiimiin yhteyteen toisen kanssa.
FRANKIE & JOHNNY
ESITYKSET: Teatteri Jurkka 2013,
Vierailu Tampereen Teatterikesässä 2014
OHjAUS: Liisa Mustonen
KÄSIKIRJOITUS: Terrence Mc Nally
SUOMENNOS: Ville Mäkelä
ROOLEISSA: Elina Hietala ja Tommi Eronen
LAVASTUS ja
pukusuunnittelu:
Tellervo Syrjäkari
VALOSUUNNITTELU: Teemu Nurmelin
äänisuunnittelu: Maura Korhonen
TUOTANTO: Anneli Järvinen, Teatteri Jurkka
Frankie & Johnny Jurkassa
Minun on ihan pakko vielä hekkumoida eilisen kokemuksen äärellä ja yrittää sanoittaa sitä, mitä näin. Olen jo täällä kehua retostellut esitystä ja kehottanut tilaamaan liput äkkiä, ennen kuin ne menevät alta. No, niin kuin menevät katsojan tunnejalat alta. Esitys riisuu katsojan tunne- ja asennesuojaukset. Altistaa katsojan ihon.
Harvoin voi olla todistamassa tällaista pakottamatonta, luottamuksellista, intiimiä ja aistillista näyttelijäntyötä ja tunnetyöskentelyä. Niin hiton tarkasti tehtyä, aksentoitua, toiminnan suunnat selvillä olevaa ja samaan aikaan irrallista. Ihan kuin hyvä jazz. Se vain kulkee! Keveätä, leijuvaa, leikkisää, koko ajan erilaisia suuntia etsivää. Ei sentimentaalisuuden tahmaa, ei vaivaantuneisuutta. Ei naiiviutta. Erotiikkaa, joka saa minut katsojana hyrisemään. Seksistä päästään tunneihon alle tämän esityksen kuluessa. Ja mietin tätä meille jokaiselle tuttua ajatusta siitä, minkälaisena me toisillemme ja itsellemme riitämme, uskallammeko asettautua ja altistua toiselle. Isoja kysymyksiä ihmisenä olemisesta. Sitä tämä teidän pieni suuri helmi käsittelee.
Naisena on hienoa katsella esitystä, jossa tunneroolit tai sukupuolten "tunnestereotypiat" rikotaan. Kuinka hienosti Elina näytteleekään tätä suojauksistaan kiinni pitävää naista. Ja Tommi puolestaan sitä miestä, joka nyt kertakaikkisesti on päättänyt antautua. Teidän kahden katseista ja ruumiin kielestä voisi kirjoittaa kokonaisen tutkielman.
Jo eilen mietin kysymystä ohjaajan ja näyttelijöiden keskinäisestä luottamuksesta. Tällainen ei ole mahdollista ilman sitä. Tuntuu yksinkertaiselta, jos sen näin osaa kuin te. Mutta on kaikkea muuta!
Hanna Helavuori
Johtaja - Director
TINFO Teatterin tiedotuskeskus - Theatre Info Finland
Elämän teatteria 2013
Helsingin Sanomat 2013
 |  |  |
|---|---|---|
 |  |  |
 |