Sam Shepardin ”Ikuisesti sinun” kertoo sisaruksista – Eddiestä ja Maystä - joita kietoo yhteen häpeä, riippuvaisuus ja menneisyyden vastuuttomat teot ja valinnat. Sisarukset ovat olleet rakastavaisia ja nyt he elävät erillään, mutta ”ikuisessa yhteydessä”, häpeän ja syyllisyyden liitossa.

Näytelmä tapahtuu yhden illan aikana, mutta siinä kiertyy ajallisesti yhteen monta tasoa. Sisarusten isä, joka ei ole näytelmän realistisessa ajassa läsnä vaan sisarusten mielissä, on kuitenkin henkilönä läsnä näyttämöllä kokoajan. Isän läsnäolo rakentaa konkreettisesti teoksen sisäisen kielen; olemme ihmisen tajunnan ja käyttäytymisen, mallien ja  tiedostamattoman hötteikössä.

Eddie ja May toistavat samaa kipeää kaavaa kuin omat vanhempansa. Ja ovat kuin lapsia tai hurjia teinejä, jotka läheisriippuvaisina vetävät valtavat kiksit peleistään, kiemuroistaan ja kiihotuksestaan. Ja kaiken ympärille on kiedottu tiiviisti häpeän, epätoivon sumu; määrittelemättömän syyllisyyden ja vääjäämättömyyden kehä.

Henkilöt peittävät ja peittelevät totuutta, valehtelevat, vihjailevat, väistävät ja hyökkäävät. He kilvoittelevat, kontrolloivat, uhkailevat, pakottavat, kamppailevat keskinäisestä vallasta ja hallinnasta. Häpeä aiheuttaa myös ylilyöntejä kuten häpeämättömyyttä, tarvetta olla provosoiva tai tunkeutua toisen yksityisalueelle, tarvetta hallita tunteita, omiansa ja muiden. Häpeällä ja siihen kietoutuneella aggressiolla peitetään sisällä vellova suru, kipu ja avuttomuus.