Kaikki on materiaa, ainetta; olevaa; supistuvaa ja rajallista. Vaikka jossain ”kuvissa” macbeth-maailma voi näyttäytyä rajattomana; syvänä ja korkeana, loputtomana. Painajaisen tiukentuessa maailma supistuu, tihenee, muuttuu kuristavaksi, ikään kuin kuiluksi, suppiloksi, kehäksi, joka meinaa pyöriä umpeen. Muovi, pinta, maali, kietoutuminen, tukahduttaminen, ei hengittävä, kuollut, eloton ja vastakohtanaan jyräävä elämän voima; luonto. Maailmassa, maassa haava, rako, ikään kuin valo karkaa... varjojen maailma; pinta-syvyys, näytetty-peitetty... rituaalien maailma ja harhamaailma; kaikki macbethin päässä. Kaikki yhtä ja samaa macbethiä, joka toistuu aina erihahmossa. Pelko; emme kerro pelkäävistä ihmisistä vaan ihmisistä, jotka eivät siedä pelkoa ja toimivat niin että, syöksyvät suoraan pelkoon.