Hetan kantama häpeä määrittelee hänen käyttäytymistään. Häpeästä ei selviä ilman rakkautta. Akusti olisi valmis rakastamaan Hetaa, mutta tämä taas ei voi tai osaa tätä rakkautta ottaa vastaan. Keino, jolla todellinen rakkaus ja myös itsensä rakastaminen voisi syntyä on anteeksi antaminen, armahtaminen. Anteeksiannon, armollisuuden ja armottomuuden teemat ovat näytelmän läpäiseviä teemoja. Läpi kaikkien tapahtumien annetaan aina mahdollisuus, viite kohti anteeksi antoa. Koska Heta ei kykene antamaan itselleen anteeksi hän ei kykene myöskään armahtamaan muita. Heta on armoton itselleen. Heta peittää ”heikkoutensa”, todelliset tunteensa; surunsa, pettymyksensä, häpeänsä ja pelkonsa hylätyksi tulemisesta. Hän tekee sen totaalisesti ja täysillä. Hän pitää pintansa tiukassa paikassa parhaalla mahdollisella tavallaan; hyökkäämällä. Hän on lähes häpeämättömän koppava ja itsekäs. Raha ja omaisuus merkitsevät Hetalle asemaa ja mitä korkeampi asema ja omaisuus on sitä suurempi arvo on ihmisellä. Minua koskettaa kovasti Hetan kykenemättömyys anteeksi antoon. Se vain osoittaa kuinka armoton hän on itselleen.